Asuimme Helsingin Kalliossa, kun Lumo meille tuli. Lumo oli kovin sopeutuvainen ja kuuliainen. Itsepäisyyttä ja riehumistakin oli, myös kiusantekoa johtojen puremisen merkeissä. Lumo kulki vierelläni irti tepastellen Kallion sykkeessä n. vuoden ikään saakka, kunnes häntä alkoi liikaa kiinnostamaan jänikset ja oravat, joita Kalliossa kuitenkin näki usein.
Kävin Lumon kanssa ensimmäistä kertaa isossa koiranäyttelyssä Helsingin messukeskuksessa. Ensimmäinen kosketus näyttelyihin oli minulle aika järkytys. Lähinnä järkyttävää oli se, miten toiset westie-ihmiset minua ja koiraani siellä kohtelivat. Päätin, tästä huonosta kokemuksestani oppia sen verran, etten ikimaailmassa antaisi kellekään muulle samanlaista kohtelua, johon törmäisin näyttelyissä.
Lumo osaa temppuja varsin ison listauksen verran: istu, maahan, paikka, iso-sana (haukahdus), tassu, toinen tassu (tassun vaihto), viittaa, tähystää, tanssii, kierii, ympäri, läpi (pujottelee jalkojen välistä askeleiden välillä), vierelle, seuraa, kuole ja herää. Kuole-temppu on osoittautunut viihteellisimmäksi tempuksi. Kaikki pyytävät aina ja aina uudestaan näyttämään sen.
Lumo oli jokseenkin saanut hyviä arvosteluja näyttelyissä ja halusin teettää hänellä pentueen perustuen Lumon valtavan luottavaiseen ja rohkeaan luonteeseen, terveyteen ja ulkomuodollisesti se oli sopusuhtainen tuomareiden mielestä. Ensimmäinen askeleeni olikin suorittautua kasvattajan peruskurssilta, jonka läpäisin ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen Lumolle tehtiin silmä- ja polvitarkastukset. Kun nekin olivat kunnossa niin aloin etsiä urosta. Urosvalinnakseni tuli Starring Tonttu-Ukko. Paljon mainetta Suomessa ja Italiassakin niittänyt uros. Jäimme odottelemaan tuloksia...